lauantai 16. heinäkuuta 2011

Jimmy Cliff: Many Rivers To Cross

Lehdistö kertoo meille, että Timo Soini on Status Quo -fani. Pinnalta katsoen tämä ei ole yllättävää, mutta tavallaan sen pitäisi olla. Status Quo on musiikkia fantasiayhteiskunnalle, jossa kaljatuopin kuohu ja baarimikon
viiksien asento merkitsevät jotain viktorianaikaista.

Iso-Britannia menetti asemansa maailman johtavana imperiumina viimeistään toisen maailmanodan päättyessä. Se oli identiteettikriisin paikka. Jäykkä pikkusormi joutuikin kohdistumaan vääränväristen orkesteriin. Entisistä Karibian-siirtomaista vyöryi tuhansia alamaisia emosaarelle. Beatles, Rollarit ja kumppanit vyöryttivät ikonisen asemansa itseään vähemmän täysmaitoa juoneiden tahojen kustannuksella. Brixtonissa tehtiin 60-luvun alussa hyvää musiikkia siksi ettei muutakaan ollut.

Näin päästään vuoteen 1969. Kaksikymppinen jamaikalainen Jimmy Cliff oli ollut kotisaarellaan lapsitähti ja levytellyt paikallisia hittejä jo vuosia. Yhtäkkiä muutama Desmond Dekkerin "Israelitesin" tapainen iskusävelmä teki hänen omasta jutustaan kovaa valtavirtavaluuttaa. Cliffistä ei tarvinnut vääntää väkisin reggaetähteä, koska hän oli jo sitä. Samaan aikaan balladi "Many Rivers To Cross" oli aika lailla puhdasta soulia, jota briteissä oli jo ehditty ymmärtää. Se ei juuri eroa Percy Sledgen When a Man Loves a Womanin kaltaisista aikakauden hiteistä.

"The Harder They Come" -elokuvassa pääosaa näytellyt Cliff täytti niin herkkiksen kuin piinkovan katujätkänkin roolit. Many Rivers To Crossin tekstissä hän vihjaa olevansa niin kova jätkä, että selviää jopa itsetuhoisesta ajatuksesta hypätä Doverin kuuluisilta kallioilta kuolemaansa. Cliff, tuo kallio, vakuuttaa kuulijansa siitä, että yksinäisyydessäänkin hän selviää silkalla naisgospelkuoron tukemalla ylpeydellään.

TUOMIO: Ehdottomasti klassikko. 60-luvun balladisoul saa kulttuurista lisäsärmää konfliktien ja eturistiriitojen saarella, jolla karibialaiset musiikkityylit ovat yleensäkin tavanneet sekoittua länsimaisiin intresseihin. Sinänsä rastafarikelpoinen jokien ja niiden ylittämisen symboliikka on riittävän universaalia vedotakseen likimain kehen tahansa.

spotify:track:40rAmSzxObSyGNWuo0vF0z

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti