Tätä kappaletta ei voi analysoida ajattelematta monenlaisia ulkomusiikillisia asioita. Julkisuudessa liikkuva versio Alanis Morissetten elämästä sisältää ainekset paksuun, psykologiseen amerikkalaiseen romaaniin. Kiltti katolinen tyttö pääsee teeveehen ja nousee listapoptähdeksi kotimaassaan Kanadassa reilusti alaikäisenä. Kiltti katolinen tyttö saa maistaa viihdebisneksen raadollisuutta, pakenee parikymppisenä Kaliforniaan, päätyy suhteeseen itseään tuplasti vanhemman pitkän linjan tuottaja-muusikko Glenn Ballardin kanssa, polttaa näppinsä pahasti, mutta tekee rakastajansa kanssa nipun pohjoisamerikkalaisen psychobabblen eri väriskaalaa edustavia lauluja, joista useimmat taitavat viitata juurikin näiden kahden suhteeseen. Varsinkin tämä, Jagged Little Pill -levyn kesällä 1995 julkaistu ensisingle, joka sysäsi Morissetten matkalle kohti yhtä kaikkien aikojen myydyimmistä esikoisalbumeista ja kokonaisvaltaista zeitgeistin hallintaa.
You Oughta Knowssa puhuu tyttö, joka on kokenut liikaa liian varhain. Ei kenenkään kaksikymppisen pitäisi joutua viljelemään tällaista retoriikkaa. Rakastaja on korvannut kertojan enemmän itsensä ikäisellä naisella: "An older version of me / Is she perverted like me / Would she go down on you in a theatre?" Kertoja kokee häpeää avoimesta seksuaalisuudestaan ja epäilee, että hänet on hylätty, koska häntä pidetään pikkulutkana. Hän ei ole vielä kypsä perheen perustamiseen: "Does she speak eloquently / and would she have your baby / I'm sure she'd make a really excellent mother." Kertoja on joutunut vastakkaisen sen ikiaikaisen dilemman kanssa, että lausutut runolliset sanat saattavat pidemmällä tähtäimellä olla pelkkää paskapuhetta: "And every time you speak her name / does she know how you told me you'd hold me until you died, till you died / But you're still alive."
Biisin lopussa kertoja ilmoittaa toivovansa, että joka kerta, kun hän sängyssä sulkee silmänsä ja raapii jonkun selkää, petollinen rakastaja tuntee sen omassaan. Vahinko pistetään kiertämään, uusi avoimuuteen ihmissuhteissa kykenemätön aikuinen on syntynyt maailmaan. Noidankehä jatkuu.
You Oughta Know on merkittävä ja pelottavalla tavalla mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten niin sanotut first world -ongelmat voivat tosiaan olla ainakin subjektiivisesti ihan aitoja ongelmia. Morissetten kertojahahmon rehellisen hämmentynyt viha ja vuodatus koskettivat miljoonia ihmisiä todella syvältä sydämistä. Ei sellaista tunnetta voi mitätöidä. Toki biisi on sävelmän tarttuvuudesta huolimatta täyteen turboahdettua jäykkää ysärikitararokkia, eikä Morissetten kireäksi kiristyvä ääni välitä paljon muuta kuin suuntaamatonta ahdistusta. Kaiketi silti juuri tämä kappale teki Alaniksesta pariksi vuodeksi ikonin ja ihailun kohteen. Sitä eivät kai sentään, radiosuosiostaan huolimatta, tehneet You Learnin ja Ironicin kaltaiset puisevat lässytyssinglet, jotka edustavat musiikillista vastinetta Evitan ja Saaran kaltaisille lehdille. Puhumattakaan Morissetten myöhemmästä, aina vain ankeammaksi muuttuneesta tuotannosta: varoittavasta esimerkistä kaikille niille, jotka luulevat, että aikuistuminen, tasapainon tavoittelu, on yhtä kuin vaihtaa Sylvia Plath elämäntaito-oppaisiin.
TUOMIO: Zeitgeist-klassikko, vaikka onkin biisinä aika rasittava ja nyt jo pahasti vanhentunut. Lähes kaikkiin 90-luvun kitaraklassikoihin pätee kyllä sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti