80-luvulla Levi'sin tv-mainoksissa alettiin elvyttää menneiden vuosikymmenten klassikkoja freeseiksi listahiteiksi. 90-luvulla, ehkä hyvinkin pitkälti Quentin Tarantinon elokuviinsa kokoamien soundtrackien myötä, muodiksi tuli tehdä hittejä vanhoista kappaleista, jotka olivat aikanaan jääneet vaille ansaitsemaansa huomiota. 2000-luku iPodeineen ja soittolistoineen loi lopullisesti instituution, jota kukaan ei enää osaa pitää erityishuomion arvoisena: popnarkkarit metsästävät fanaattisesti historian unohtamia helmiä, ja yhtäkkiä kaikki diggaavat vähän aikaa samaa äänitettä, joka julkaistiin ja siirrettiin unholan arkistoihin vaikkapa nyt vuonna 1968.
Elviksen kaltaiselle hahmolle on käyttöä kaikkina pophistorian aikakausina. Mutta olisihan se tylsää kuunnella aina Hound Dogia tai Suspicious Mindsia. Onneksi Elvis levytti vajaan neljännesvuosisadan aikana ihan saatanasti musiikkia. Esimerkiksi 60-luvulla hän teki niitä surullisenkuuluisia "Eversti" Parkerin masinoimia liukuhihnaelokuvia monta vuodessa, ja kaikkiin näihin tarvittiin soundtrack. A Little Less Conversation julkaistiin alunperin vuonna 1968 singlenä Live a Little, Love a Little -pätkän promotoimiseksi. Se ei menestynyt kovin hyvin.
33 vuotta myöhemmin tuottaja David Holmes löysi sen toisen, paljon huomionarvoisemman elokuvan soundtrackille, nimittäin nousukausihitti Ocean's Elevenin. Kyseessä oli eräs varhaisen iTunes-aikakauden näyttävimmistä bongauksista. Mac Davisin ja Billy Strangen kirjoittama a Little Less Conversation ei enää edusta niinkään Elviksen paskojen leffabiisien aikakautta, vaan enteilee hänen suurta comebackiaan, joka oli jo aivan ovella. Davishan teki Elvikselle hieman myöhemmin myös In The Ghetton, yhden hänen definitiivisistä paluuhiteistään.
A Little Less Conversation on oikein hyvä. Se on funkysti svengaava menopala, jossa Elvari vetää vain niin kuin hän osasi: seksikkäästi, pilke silmäkulmassa, maskuliinisuutta ja auktoriteettia huokuen. Hän menee täysin sisään tekstiin, jossa mies on kyllästynyt puhumiseen ja haluaisi tehdä tytön kanssa jotain ihan muuta. Joidenkin kohtien perusteella ("a little less fight and a little more spark") biisin voi tulkita kertovan ensitreffien sijaan vakiintuneen parisuhteen yhdestä perustilanteesta.
Ocean's Elevin soundtrackilla kappale olisi silti jäänyt snobististen tiskijukkien omaisuudeksi. Markkinavoimat kuitenkin ottivat tilanteen haltuun. Elokuussa 2002 Elviksen kuolemasta tuli 25 vuotta. Koska elettiin Suurten Uudelleenpaketointien aikaa, tätä käytettiin tekosyynä massiivisesti rummutetun 30 No. 1 Hits -kokoelman julkaisulle. Sen uudelleenmasteroinnin piti olla kuuminta hottia, Elviksen kuulostaa paremmalta, ajanmukaisemmalta kuin koskaan aikaisemmin. 30 alkuperäisen ykköshitin seuraan liitettiin kuin tätä aikakausien siltaa rakentamaan kolmaskymmenesensimmäinen, hollantilaisdeejii Junkie XL:n big beat -remix trendikkäästä A Little Less Conversationista. Tanssimusiikkiartistin alias tosin piti Elvis-kokoelman potentiaalisia ostajia varten lyhentää salonkikelpoisempaan muotoon.
Paljoa JXL:n ei tarvinnut kappaletta editoida. Hieman leikkaamista ja liimaamista, alkuperäinen, jo sinänsä aika jykevä rumpukomppi korvataan jo 2002 hieman vanhentuneelta kuulostaneella Fatboy Slim -mäiskeellä. Elviksen ääni vie kaiken huomion, mutta tätä versiota saattoi soittaa diskossakin, koska Toyota Corolla. Yhdistelmä oli sen verran cinemaattinen, että päätyi myös miljoonaan tv-pätkään - ja tietty listojen kärkeen. Masentavan ennalta-arvattavasti. Pahasti ruumiinryöstöltä haisten.
TUOMIO: Alkuperäinen versio on oikein hyvä biisi, mutta enintään semiklassikko. Remix kuvaa hyvin aikaansa, sen voisi laittaa soimaan mihin tahansa, jos tarkoituksena on palauttaa mieleen vuosi 2002. Se on myös kammottavan vanhentunut, ja koko keitos haisee väljähtäneimmälle postmodernille, jonka puoliintumisaika on tunnetusti paljon pidempi kuin yhdeksän vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti