Sade, tuo näppärä vertauskuva ihmisen tunne-elämän myrskyille ja kärsimyksille. Niissä on usein nautinnollista rypeä, ja sateenkin voi mieltää masokistiseksi nautinnoksi. Sateen mieltäylentävyys ei perustu siihen, että naamaan hakkaava ja vaatteet läpimäräksi kasteleva vesi olisi elämyksenä kiva; tuntuu vain oikealta ajatella, että tässä minä kävelen sateessa, ja tuska vihmoo sydäntäni aivan samalla tapaa kuin vesi fyysistä olentoani.
Tähän varsin klassiseen tuokiokuvaan mustan lauluyhtye The Prisonairesin vuonna 1953 levyttämä Just Walkin' In The Rain nojautuu. Symboliikka oli tuskin uutta edes tuolloin. Vaan ehkä tämän voi antaa anteeksikin, sillä laulun säveltäjä Johnny Bragg oli kirjoittanut sen yhtyeelleen nimenkin antaneen vankilavisiitin aikana, osaamatta edes lukea (hän joutui jakamaan säveltäjäkrediitin lukutaitoisen vankitoverin kanssa, jotta tämä kirjoittaisi sanoituksen muistiin). Kappaleesta levytettiin myöhemmin useita, huomattavan menestyneitä valkoisten laulajien versioita. Ikävän todennäköistä on, ettei Bragg saanut niistä paljoakaan rahaa.
Beatlesia edeltävien aikojen populaarimusiikki oli paljossa juuri tätä: äärimmilleen pelkistettyjä tulokulmia tiettyihin perusskenaarioihin. Populaarien musiikkityylien juuret levyteollisuutta edeltävän ajan kansanmusiikeissa olivat vielä paljaina pinnassa. Vaikka Bragg joutuikin kirjoituttamaan sanansa lukeneemmalla toverilla, hänen luomisprosessinsa on silti suoraa perua esiteolliselta ajalta.
Melodiana Just Walkin' In The Rain on hieno: askeettinen, levollisen murhemielinen, lähes harras. Pelkkä akustinen kitara säestää sydämensärkyä potevaa Braggia ja tämän matalaäänisempiä taustalaulajia. Puhdasta, minimalistista kauneutta, varhaista doo-woppia. Kuulija kuuntelee kerran ja toisen ja etääntyy omasta ajasta ja paikastaan jonnekin varhaisen värielokuvan hieman epätodellisiin sävyihin. Räikeät neonvalot valaisevat yksinäisen kulkijan sielun pimeyttä. Ehkä toivoa on vielä jossain siellä missä yö päättyy.
TUOMIO: Klassikko samalla tapaa kuin moni aikalaisensa. Patetiaa puristettuna vajaaseen kolmeen minuuttiin ja yksinkertaisiin sanoihin.
http://www.youtube.com/watch?v=8DOdqOkYjtA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti